Ilmaston lämpenemisen tuomat puustotuhoriskit
Ilmaston lämmetessä kasvukausi pitenee, kevät aikaistuu ja talvi alkaa myöhemmin. Talvet leudontuvat ja kesäisin kuivuus- ja hellejaksot yleistyvät. Vaikka kasvukauden piteneminen voimistaa puiden kasvua, liiallinen kuivuus ja kuumuus voivat rajoittaa kasvua. Useat puita hyödyntävät taudinaiheuttajat ja eläimet hyötyvät lämpenevistä olosuhteista. Ne osaltaan heikentävät puuston kasvu- ja hiilensidontakykyä.
Maa routaantuu aiempaa harvemmin ja lyhyemmäksi aikaa. Puiden talviaikainen ankkuroituminen maahan heikkenee ja etenkin pintajuurisen kuusen kaatumisriski kohoaa. Tuoreet tuulenkaadot tarjoavat kaarnakuoriaisille lisääntymisalustan. Lajit, kuten kirjanpainaja ja kuusentähtikirjaaja, runsastuvat tilaisuuden tullen. Samanaikaiset helle- ja kuivuusjaksot lisäävät kirjanpainajan esiintymien ja puuston kuolleisuuden todennäköisyyttä.
Lämpimät ja kuivat kasvukaudet voivat vähentää kosteissa ja viileissä olosuhteissa lisääntyviä tauteja. Toisaalta samat olosuhteet helpottavat toisten tautien leviämistä mm. nopeuttamalla sienirihmastojen kasvua ja pidentämällä itiöintiaikaa. Lämpenevistä oloista hyötyvät mm. juurikäävät, jotka ovat merkittäviä havupuiden lahottajia.
Kasvukaudella kuivuus yhdistettynä kuumuuteen lisää puiden haihduntaa. Puut sulkevat ilmarakonsa hillitäkseen vedenhukkaa. Samalla yhteyttäminen ja hiilensidonta hiipuu. Hiilipohjainen pihka on havupuiden puolustusaine: hyönteiset takertuvat siihen ja pihkan yhdisteet karkottavat hyönteisiä ja ehkäisevät taudinaiheuttajien kasvua. Puiden puolustuskyky heikkenee yhteyttämisen heikentyessä ja vedenpuutteen kiusaamat puut altistuvat helpommin hyönteisille ja taudeille.
Häiriöt kytkeytyvät toisiinsa
Tuuli on merkittävä häiriöiden aiheuttaja. Tuuli tuottaa neljänneksi eniten tuhoja metsätaloudessa. Ilmaston lämmetessä sään ääri-ilmiöt yleistyvät: myös myrskyt voimistuvat. Tuoreet tuulenkaatamat havupuut eivät pysty puolustautumaan kaarnakuoriaisia vastaan ja tarjoavat niille paikan lisääntyä.
Kirjanpainaja (Ips typographus) on kuusen kaarnakuoriaisista tunnetuin ja puuntuotannolle merkittävin (kuva 1). Kun kirjanpainajia on vähän, ne esiintyvät vain heikkokuntoissa puissa. Jos tuulenkaatoja on runsaasti myös kirjanpainajat voivat runsastua. Joukkovoimalla ne pystyvät iskeytymään myös elinvoimaisiin pystypuihin.
Keväällä ja kesällä kirjanpainajan valtaamat vielä vihreät kuuset erottuvat puiden tyvelle kertyvästä ruskeasta kahvinporomaisesta purusta (kuva 2). Lisääntyessään laji jättää syömäkuvionsa kaarnan alle (kuva 3).
Jo kuolleiden ja/tai kaarnansa menettäneiden kuusien poisto ei vähennä metsiköstä kirjanpainajan määrää. Niissä voi elää hyödyllisiä kirjanpainajia saalistavia tai loisivia lajeja. Sen sijaan metsiköstä voi etsiä kirjanpainajan valtaamat, mutta vielä vihreät puut (kuva 4). Yksittäiset kirjanpainajan valtaamat puut tai pienet puuryhmät eivät yleensä laajene isoksi esiintymäksi.
Kuva 1. Kirjanpainaja (4-5 mm) on yksi suomalaisista kaarnakuoriaislajeista. Kuva Erkki Oksanen, Luonnonvarakeskus.
Kuva 2. Merkkinä kirjanpainajasta on ruskea puun tyveen ja kaarnankoloihin kertynyt puru. Kuva Tiina Ylioja, Luonnonvarakeskus.
Kuva 3. Kirjanpainajan syömäkuvio. Kuva Erkki Oksanen, Luonnonvarakeskus.
Kuva 4. Kirjanpainajan elinkierto.
Ilmaston lämpenemisen vaikutus kirjanpainajaan
Kirjanpainaja esiintyy kaikkialla missä kuusia kasvaa. Pohjoisessa se on vähälukuisempi kuin etelässä, mutta runsastuu ilmaston lämmetessä aiempaa pohjoisempana. Puuntuotannolle kirjanpainaja on tuhohyönteinen, mutta luonnossa sen rooli on metsänuudistaja. Iäkkäät kuusen kuolevat ja muuttuvat muiden eliöiden käyttämäksi ja hajotettavaksi lahopuuksi. Uudet puut saavat kasvutilaa.
Vaihtolämpöiset hyönteiset ovat herkkiä ympäristön lämpötilan vaihteluille. Hyönteisten kehitystä munasta aikuiseksi säätelee lämpötila. Hyönteisillä on myös valmiutta tuottaa useampi sukupolvi, kun kasvukausi lämpenee ja pitenee.
Kirjanpainajan kehitys munasta aikuiseksi nopeutuu ja kirjanpainaja pystyy lisääntymään useammin kuin kerran kesän aikana (graafi). Talvehtineet aikuiset lisääntyvät kahdesti ja tuottavat nk. sisarsukupolven. Jos loppukesä on suotuisa, kesällä kuoriutunut ensimmäinen sukupolvi voi myös lisääntyä ja munia toisen sukupolven talvea vasten. Jos toinen sukupolvi ei ehdi aikuistua ennen talvea toukka- ja kotelovaiheet kuolevat. Loppukesällä lämpötilan lasku ja päivän lyheneminen viestivät kuoriaiselle talven lähestymisestä ja lepovaiheeseen siirtymisestä.
