Katso kaikki
Tutustu reitteihin
Suomen metsätaloudessa on tarve puulajivalikoiman monipuolistamisesta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Monipuolinen puulajisto on vakuutus epävarman tulevaisuuden varalle. Yksi tapa saada puulajisto monipuolisempi on kotimaisten vähän viljeltyjen jalojen lehtipuulajien sekä tervalepän (Alnus glutinosa) käytön edistäminen.
Jaloista lehtipuista ovat puulajit, jotka tuottavat oikealla kasvupaikalla ja hyvin hoidettu usein arvokas puutavara, mutta ovat tavallisesti melko harvinaista Suomen metsissä. Syy miksi jalot lehtipuut ovat Suomessa melko harvinaisia on, että ne vaativat hyvin suotuisia kasvupaikkoja. Suomessa luonnollisesti kasvavat jalot lehtipuut ovat:
Kaikki näiden lajien luonnollisien levinneisyysalueiden pohjoisraja kulkee Suomen läpi. Varsin tammen, saarnin ja kynäjalavan levinneisyys on rajoitu kapein alueen Etelä-Suomessa.
Jalojen lehtipuiden levinneisyysalueiden pohjoiset rajat Suomessa
Ilmaston lämpeneminen todennäköisesti laajentaa näille lajille sopivat olosuhteet pohjoiseen.
Hirvituhot ovat tällä hetkellä suurin este useimmille näistä lajeista viljelyn lisäämiseen, ja esim. metsätammen istutuskustannukset ovat monikertaiset vertailtu männyn tai kuusen kanssa. Joillakin lajeilla on ongelmia myös viljelymateriaalin saatavuudessa.
Myös epävarmuus puutavaran kelpaavuudesta puunjalostusteollisuudelle on näistä lajeista viljelyn lisäämisen esteenä. Vaikka useita tuottaa myös korkealaatuista puutavara, nykyaikana Suomen puujalostusteollisuus ei ole paljon käyttö siihen.
Jalojen lehtipuiden hoito ja tuotanto
Jalopuiden kasvatus vaatii erityistä huomiota ja aktiivista metsänhoitoa, jos tavoitteena on tuottaa laadukasta puuraaka-ainetta. Jalopuut ovat ekologisesti monimuotoinen joukko, joten niiden hoitoon ei ole olemassa yleispätevää ohjeistusta. Yleisiä haasteita ovat taimivaiheen nisäkästuhot ja puiden taipumus tuottaa heikkolaatuista puuainesta, mikäli kehitystä ei ohjata oikeaoppisella metsänhoidolla.
Suomessa jalopuut kasvavat levinneisyytensä äärirajoilla, mikä tekee ne alttiiksi sään ääriilmiöille. Tämän vuoksi kasvupaikan valinta on erityisen tärkeää. Lisäksi markkinat jalopuille ovat haastavat: toisin kuin yleisemmillä puulajeilla, jalopuiden logistiikka ja jalostusketjut eivät ole kehittyneet, mikä vaikeuttaa kannattavaa kasvatusta. Kysynnän ja tarjonnan onkin vaikea kohdata. Usein metsänomistajien motiivina jalopuiden kasvatukseen on taloudellisen hyödyn sijaan kokeilunhalu. Kuitenkin oikean ostajan löytyessä jalopuutukista voi saada hyvän hinnan.
Jalopuiden taimien hinnat ovat yleensä verrattain korkeat, ja ne vaativat usein tiheää istutusta sekä suojausta nisäkästuhoilta, mikä nostaa perustuskustannuksia. Jalopuut ovat pääasiassa valoa vaativia puulajeja. Kuitenkin runsas valo ja kasvutila johtaa rungon laatua heikentävään oksikkuuteen ja mutkaisuuteen. Tämän ehkäisemiseksi puustoa tulee kasvattaa nuorena tiheänä. Vanhempina ne tarvitsevat harvennuksia valon saannin ja latvuksen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Arvokkain osa puusta on oksaton tukkiosa, joten karsiutuminen on tärkeää. Karsiutumista voidaankin joillain puulajeilla edesauttaa pystykarsinnalla.
Jalopuita voidaan kasvattaa joko puhtaina metsiköinä tai sekapuustona muiden puulajien kanssa. Sekaviljely on usein kustannustehokkaampaa, mutta laadukkaan jalopuutukin tuottaminen vaatii metsänhoitoa jalopuiden ehdoilla, mikä voi olla ristiriidassa muiden puulajien tarpeiden kanssa.
Jalot lehtipuut: Metsätammi
Tammea esiintyy Suomessa luontaisesti vain eteläisellä Uudenmaalla ja Varsinais-Suomessa, jossa ne muodostavat paikoin jopa omia metsiköitä. Tammi kuitenkin selviytyy istutettuna huomattavasti pohjoisempanakin. Pohjoisrajan osin määrää tammen pakkasenkestokyky, joka on noin -40 °C. Tammia onkin istutettu runsaasti mm. kulttuuriympäristöihin ja pihoihin, mutta myös vähäisesti omiksi metsiköikseen luontaisen esiintymisalueen pohjoispuolelle. Tammen harvinaisuudesta huolimatta, puulajiin liittyy runsaasti kansantaruja ja myyttejä, jotka kuvaavat kulttuurillista merkitystä.
Tammi parhaiten viihtyy rehevillä mailla, kuten lehdoissa. Puulajina tammi on pitkäikäinen ja se ryhtyy tuottamaan siementä vasta 20-30 vuoden iässä. Vaikka tammi on valopuu, nuorena se kestää hyvin varjostusta, mutta varttuessaan tammen valontarve lisääntyy. Tammet ovat luontaisesti oksikkaita ja haarautuvat herkästi. Etenkin vanhemmiten tammi tarjoaa elinympäristöjä lukuisille eliöille ja siten edistää luonnon monimuotoisuutta.
Metsänkasvatuksen kannalta taipumukset haaraisuuteen ja oksikkuuteen ovat ei-toivottuja ominaisuuksia. Lisäksi taimien tuhoherkkyys vaikeuttaa metsikön perustamista. Taimivaiheessa tuhoja aiheuttaa etenkin nisäkkäät, kuten pienet hirvieläimet ja jänikset. Hyvälaatuisen tammimetsän perustamiseksi, taimitiheyden on oltava suuri. Taimet ovat kuitenkin kalliita ja niistä suuri osa joudutaan poistamaan harvennuksissa ennen kuin niillä on taloudellista arvoa. Tämän vuoksi suositeltu uudistamistapa on sekaviljely, jossa tammi uudistetaan muutaman puun ryhmissä ja tammiryhmien väliin uudistetaan sekapuustoa. Nuorena tammimetsän tiheyden tulee olla suuri, jotta rungot kehittyvät suoriksi ja vähäoksaisiksi. Metsikköä on harvennettava usein, mutta varoen. Liian voimakas harvennus johtaa vesioksien muodostumiseen ja oksikkuuden lisääntymiseen, jotka heikentävät rungon laatua.
Kohteen metsikkötiedot
PUN90
61.80955 ja 29.31965
Korkeus merenpinnan yläpuolella 92 m
Tammikko on istutettu vuonna 1927 (taimet 2v ikäisiä):
|
Vuosi |
Puuta jäljellä |
Keskipituus |
Keskiläpimitta |
|---|---|---|---|
|
2009 |
152 (163 puuta/ha) |
22,7 m |
31,0 cm |
|
2025 (puut 100 vuotta) |
133 (141 puuta/ha) |
23,6 m |
23,6 cm |
