Metsät ja hiilensidonta. Metsät ja hiilensidonta -kohteella on tietoa Metsien hiilenkierrosta ja sen kehittymisestä metsikkö- ja valtakunnantasolla. Vanhan käsittelemättömän metsikön nykytilaa, tulevaisuutta ja rakennetta voit tarkastella taulun graafeista sekä kävelemällä kohteeseen.
Lahopuun merkitys metsälajeille. Vanhoissa metsissä on runsaasti lajeja. Osaltaan tätä selittää kuolleiden puiden runsas määrä. Suomen lajistosta neljäsosa ja uhanalaisista lajeista lähes puolet on riippuvaisia lahopuista. Lahopuuta pyritään lisäämään talousmetsissä säästöpuilla ja tekopökkelöillä. Poikkea polkua pitkin vanhaan metsään, joka on lähellä luonnontilaa. Saat lisää tietoa lahopuun ja monimuotoisuuden välisestä liitosta animaation avulla.
Monitavoitteinen metsänkasvatus. Suomen monipuoliset ja runsaat metsävarat ovat perusta metsien kestävälle hyödyntämiselle. Metsäalan toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten myötä metsänhoidon tavoitteet monipuolistuvat ja vaihtoehdot lisääntyvät. Metsät tuottavat puuta teollisuuden raaka-aineeksi, sitovat ja varastoivat hiiltä sekä tarjoavat elinympäristöjä lajistolle ja virkistysmahdollisuuksia ihmisille. Lisätietoa kohteen tauluissa sekä taulujen takana olevassa havaintokohteessa.
Hiilen varastot metsissä
Metsien kyky sitoa ja varastoida hiiltä vaihtelee metsän kehitysvaiheen mukaan
Hiilen sidonta (hiilinielu) on voimakkainta hyvin hoidetuissa ja nopeasti kasvavissa nuorissa metsissä. Hiiltä on varastoitunut eniten uudistuskypsiin metsiin, joiden kasvu on jo hidastunut. Suomessa puuston biomassaan on sitoutunut hiiltä noin 3 300 milj. tonnia CO₂-ekv. Suomessa maaperän hiilivaraston arvioidaan olevan noin 14 000 milj. tonnia CO₂-ekv. Tästä valtaosa on soiden maaperässä.
Hiilen kierto ja metsien hiilitase
Käsittelemättömän metsikön kehitys
Metsikkö mustikkatyypin kankaalla (MT) on perustettu vuonna 1898 kylvämällä männyn ja kuusen siemeniä kaskettuun maahan. Alue on perattu 1909 ja karsittu 1936. Koe on perustettu 1924, jonka jälkeen sitä ei ole harvennettu.
Koealan puustomittaustulosten koontilomake 1900-luvun alkupuolelta.
Puuston kokonaistuotoksen, poistuman ja tilavuuden kehitys 98 vuoden mittausjaksolla.
Hiilivaraston kehitys
Metsikkö mustikkatyypin kankaalla (MT) on perustettu vuonna 1898 kylvämällä männyn ja kuusen siemeniä kaskettuun maahan. Alue on perattu 1909 ja karsittu 1936. Koe on perustettu 1924, jonka jälkeen sitä ei ole harvennettu.
Elävän puuston hiilivarasto: Toistuvien puustomittausten avulla laskettu toteutunut kehitys vuodesta 1951 vuoteen 2023 ja ennustettu kehitys vuosille 2028 ja 2033. Kuolleen puuston hiilivarasto: Vuonna 2023 mitattu hiilivarasto ja ennuste vuosille 2028-2033. Metsämaan hiilivarasto: Vuonna 2023 mitattu metsämaan humus- ja kivennäismaakerrosten yhteenlaskettu hiilivarasto. Kehitysennusteet on tuotettu Luken Motti-ohjelmistolla.
Mikä on hiilinielu?
Tutustu kasvihuonekaasuihin ja maankäyttösektoriin liittyvään sanastoon
Kasvihuonekaasuja ovat ilmakehän kaasut, jotka voimistavat ilmastonmuutosta. Maatalous- ja LULUCF-sektoreiden kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi eli typpioksiduuli (N20). LULUCF tulee sanoista Land Use, Land-Use Change and Forestry. Päästötietoihin eivät sisälly hiilimonoksidi (CO) ja typenoksidit (NOx). Määrältään merkittävin ihmisen tuottama kasvihuonekaasu on hiilidioksidi, josta valtaosa syntyy fossiilisten polttoaineiden poltosta.
Nielu (Hiilinielu) tarkoittaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka sitoo kasvihuonekaasun tai sen esiasteen ilmakehästä. Termiä nettonielu käytetään, kun halutaan ilmaista, että arvio on saatu päästöjen
ja poistumien summana.
Lähde tarkoittaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka vapauttaa kasvihuonekaasun tai sen esiasteen ilmakehään.
Poistuma tarkoittaa nielujen aikaansaamia kasvihuonekaasujen poistumia ilmakehästä. Poistumat ovat etumerkiltään negatiivisia (–).
Päästö tarkoittaa kasvihuonekaasujen lähteistä ilmakehään syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt ovat etumerkiltään positiivisia (+). Päästöt ilmoitetaan yleensä hiilidioksidiekvivalentteina CO2-ekv.
Päästöjä syntyy teollisuusprosesseissa, rakennusten lämmityksessä, liikenteessä, maataloudessa ja jätteiden käsittelyssä.
Myös metsistä vapautuu hiilidioksidia ilmakehään muun muassa hakkuiden ja luonnonpoistuman myötä.
Monimuotoisuus metsissämme
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tai elonkirjo tarkoittaa luonnon biologista vaihtelua, kuten eliölajien runsautta, lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua ja elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monimuotoisuus on edellytys luonnon tarjoamille ekosysteemipalveluille ja luonnon kyvylle sopeutua ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Puhdas vesi ja ilma, pölytys sekä raaka-aineiden ja ravinteiden saatavuus linkittyvät monimuotoisuuteen.
Suomessa elää noin 50 000 eliölajia, joista yli 20 000 metsissä. Metsän lajistoon vaikuttaa muun muassa metsän kehitysvaihe, metsätyyppi ja ilmasto-olosuhteet, mutta myös ihmisen toiminta.
Lajien uhanalaisuus Suomessa. Suomessa joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niistä noin kolmannes (833 lajia) elää ensisijaisesti metsissä. Metsälajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut metsätalous ja yhä enemmän myös ilmastonmuutos. Uhanalaistumiseen ja monimuotoisuuden heikkenemiseen on pyritty vaikuttamaan sääntelyn ja uusien toimintatapojen kautta, ja joidenkin lajien kohdalla tilanne onkin saatu kohentumaan.
Miten monimuotoisuuden kato voidaan pysäyttää? Metsissä lajien uhanalaisuuteen voidaan vaikuttaa parantamalla elinympäristöjä luonnonhoidolla, kuten hallituilla metsäpaloilla, kuusettumisen estämisellä ja elinympäristöjen ennallistamisella. Lisäksi voidaan lisätä lahopuun määrää sekä käyttää luontaista kehitystä mukailevia metsänhoidon menetelmiä, kuten eri-ikäisrakenteista metsätaloutta. Kattava suojelualueiden verkosto on myös vaikuttava keino lajien elinympäristöjen turvaamisessa.
Lahopuun merkitys metsälajeille. Vanhoissa metsissä on runsaasti lajeja. Osaltaan tätä selittää kuolleiden puiden runsas määrä. Suomen lajistosta neljäsosa ja uhanalaisista lajeista lähes puolet on riippuvaisia lahopuista. Lahopuuta pyritään lisäämään talousmetsissä säästöpuilla ja tekopökkelöillä. Poikkea polkua pitkin monimuotoisuuskohteelle, joka on lähellä luonnontilaa. Saat myös lisää tietoa lahopuun ja monimuotoisuuden välisestä liitosta animaation avulla.
Puuston vuotuinen kasvu ja poistuma
Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) 100 vuoden historian aikana puuston määrä, ja puustoon sitoutunut hiilivarasto on lisääntynyt noin 70% ja puuston vuotuinen kasvu on yli kaksinkertaistunut.
Vanhat metsät ovat 100 vuoden aikana Etelä-Suomessa lisääntyneet ja Pohjois-Suomessa vähentyneet.
Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehitys on ollut myönteistä sen jälkeen, kun luonnonhoito tuli osaksi metsänhoitoa 1990-luvulla.
Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla
Millä toimenpiteillä hiilinieluja voidaan lisätä?
Metsien käytön kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan tehokkaita keinoja. Kasvua tulee lisätä, kun halutaan ylläpitää puuntuotanto nykytasolla ja vahvistaa hiilensidontaa. Kasvua ja hiilensidontaa voidaan lisätä:
- jalostetulla siemen- ja taimimateriaalilla,
- nopealla uudistamisella,
- valitsemalla kasvupaikalle sopiva puulaji,
- tekemällä taimikonhoito ajallaan,
- lannoituksilla,
- kasvattamalla puustoa järeämmäksi.
Metsien kasvun ja elinvoimaisuuden turvaaminen edellyttää kasvupaikalle soveltuvia puulajeja ja metsänhoitomenetelmiä. Kasvatushakkuilla ohjataan kasvua hyväkasvuisiin puihin. Erityisesti männiköissä tulee kuitenkin välttää liian voimakkaita harvennuksia.
Metsien sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin voidaan lisätä monipuolistamalla metsänhoitoa ja puulajikirjoa lisäämällä lehtipuuston osuutta, lisäämällä monimuotoisuutta sekä käyttämällä sopeutumiskykyistä viljelymateriaalia. Korkean riskin kohteilla tuhoriskien välttäminen ja tuhovaurioiden korjaaminen on oleellista metsien käsittelyssä.
Kohteen metsikkötiedot
ETRS89
61° 48’ 50”N ja 29° 19’ 43”E
Korkeus merenpinnan yläpuolella 82.5 m
Metsikkö mustikkatyypin kankaalla (MT) on perustettu vuonna 1898 kylvämällä männyn ja kuusen siemeniä kaskettuun maahan. Alue on perattu 1909 ja karsittu 1936. Koe on perustettu 1924, jonka jälkeen sitä ei ole harvennettu.
Metsikkötunnukset (mittausvuosi 2022):
