Monitavoitteinen metsänkasvatus

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuuta, ja se perustuu luontaiseen uudistumiseen ja olemassa olevan alikasvoksen hyödyntämiseen (Kuva 2). Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiä ovat poimintahakkuu, pienaukkohakkuu ja suojuspuuhakkuu. Poimintahakkuissa poistetaan metsän kookkaimpia puita ja tehdään tilaa taimettumiselle ja alikasvoksen kehittymiselle. Pienaukkohakkuussa metsään tehdään pieniä aukkoja, jotka taimettuvat reunametsästä. Suojuspuuhakkuussa tasaikäistä metsää muutetaan eri-ikäisrakenteiseksi ja pyritään käynnistämään taimettuminen ja alikasvoksen kehitys.

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa kasvamaan jätetyistä puista suuri osa on kasvanut isompien puiden varjossa. Varjostettuna kasvaneilla puilla kestää vuosia vahvistaa juuristojaan ja kasvattaa latvuksiaan ennen kuin ne voivat hyödyntää hakkuussa vapautuneen kasvutilan. Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa taimettuminen on yksi keskeisimmissä menetelmän kestävyyden edellytyksistä pitkällä aikavälillä. Varjostava kookas puusto tulee kasvattaa harvana uudistumisen ja alikasvoksen kehityksen turvaamiseksi.

Kotimaisista puulajeista ainoastaan kuusi sietää varjostusta. Poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuus että kasvu ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisissä harvennuskuusikoissa. Hynynen ym. (2019) mukaan puuston pohja-pinta-alan kasvu oli poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa noin 20 % alhaisempi kuin tasaikäisissä harvennusvaiheen kuusikoissa 15 vuoden aikana hakkuun jälkeen. Ero jatkuvapeitteisen ja jaksollisen kasvatuksen puuston kasvureaktiossa oli sitä suurempi mitä voimakkaampana hakkuu oli tehty.

Empiiristä, pitkäaikaisiin mittaustuloksiin perustuvaa tietoa jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksista metsien kasvuun ja tuotokseen on kuitenkin vähän. Suojuspuu- ja pienaukkohakkuiden vaikutuksista kokeellisia tutkimuksia on aloitettu vasta viime vuosina.